14.4.2011

Loppuetappi: Ryanair Bremen - Tampere

Odottelen parhaillaan Ryanairin lentoa Bremenistä Tampereelle, kello on 5:17 paikallista aikaa. Reissu on siis lopuillaan, ja sikäli kun kone ei putoa, olen reilun kolmen tunnin päästä taas Suomessa. Mikä tuntuu ainakin nyt oikein mukavalta ajatukselta: ihanaa ymmärtää taas, mitä ihmiset puhuvat. Ja päästä nukkumaan toivottavasti kunnolla!

Tosin, totesinkin jo Facebook-sivulla, että täällä terminaalissa on jo vähän kuin olisi Suomessa: tultuani tänne aamuneljältä tuntui kuin olisi jo Suomessa: kuuntelin melkein puoli tuntia suomenkielistä riitelyä rahankäytöstä (MINÄ olen maksanut muuten enemmän, katotaanko luottokorttilaskusta) ja väittelyä siitä, kumpi menee ostamaan halpaa viiniä.

Aamuneljältä Bremenin kentällä oli varsin runsaasti väkeä nukkumassa. En ollut alkujaan varma, voiko kentällä yöpyä (kotisivuilla ei ole aukioloaikaa), joten kävin loppuillasta junalla kääntymässä Hannoverissa, ja tulin takaisin Bremeniin 1.40. Pyörin asemalla tunnin kunnes kävelin tänne lentokentälle, matkaan meni noin 40 minuuttia. Mahtavaa, että jossain kaupungissa voi kävellä lentokentälle.

Mutta vastaisuuden varalle: kentällä voi siis myös yöpyä, kalliimman puolen terminaaleissa on paljon penkkejä joissa nukkuminen näytti luonnistuvan oikein hyvin.

Päivitän matkapäiväkirjailut tänne loppuviikon ja ensi viikon aikana kunhan ehdin. Mutta kaikkiaan on pakko myöntää, ettei tämä reissu mitään suuria elämyksiä tarjonnut, eikä sellaisia ole esiteltäväksi. Mutta näin monia Euroopan maita ja pääsin matkustamaan junalla.

Vastoinkäymisiä ei, ainakaan vielä, ole ollut erityisen merkittävästi, paitsi nettiyhteyksien huono toimiminen aiheutti aika usein tuskastumista. Toinen tuskastumisen aiheuttaja oli liika valvominen, tai toisin sanoen junassa nukkumisen yrittäminenn. Olin tämän takia muutaman päivän melko hermorauniona ja valmiina lähtemään kotiin heti paikalla. Edelleen univelkaa on varmasti aikalailla. Jatkossa reissuja miettiessään pitää huomioida se, haluaako säästää muutaman euron nukkumalla junassa, kun seurauksena on huonoa tuulta ja päänsärkyä, eli matkalla ei ole mukavaa.

Nyt kello on 6:27, joten syntyyhän tätä matkapäiväkirjatekstiä aika rivakasti, kun vain on intoa tarttua toimeen. Toivottavasti sitä on myös lähipäivinä.

Lisäys: huvitti muuten Ryanairin lipuntarkastus ennen turvatarkastusta: täti oli niin vakavana eikä tervehtinyt tai harrastanut muuta asiakaspalvelutouhua, mutta kun takanani tuli tämän kanssa juttelemaan joku kollegansa, oli täti yhtä hymyä. Ilmeisesti ystävällisyyden välttely kuuluu Ryanairilla oikein joihinkin työtehtäviin.