20.3.2011

Lauantai: Wizzairin lento Turku - Gdansk & Hotelli Gdanskissa

Tämä matkallelähtö on ollut melkoista ei näin -touhua. Perjantai-iltana viihdyin tupaantuliaisissa ja Klubilla, ja lauantaina aamulla olin aikalailla väsähtänyt. Pakkasin tunnissa tavarat toivoen parasta.

Tampere oli peittynyt uuteen lumeen ja kadut olivat liukkaita. Huomasin sen kun juoksin linja-autoaseman pihalla ja meinasin kahdesti lentää selälleni. Aloin vakaasti miettiä, pitäisikö lykätä lähtöä myöhemmäksi, tai lähteä ylipäänsä yhtään mihikään. Väsytti.

Tampere
Tampereen taaksejäävät maisemat

Bussimatka Tampereelta Turkuun oli uneliaan leppoisa, Satakunnan Liikenteen vuorossa oli vain vähän matkustajia. Turussa lentokentälle vievä bussikin löytyi ongelmitta.

Lentoasemalla aloin taas miettiä, miksi piti oikeasti lähteä minnekään. Mikään pakko ei olisi ollut, ja voisin onnellisesti nyt nukkua vaikka iltapäivätorkkuja kotona. Sen sijaan jonotin parakkimaisessa rakennuksessa enemmän tai vähemmän kovaäänisten suomalaisten juoppoturistien tai puolalaisten työmiesten keskellä pääsyä turvatarkastukseen. Lentoaseman kakkosterminaali oli vähintään yhtä ankea hökötys kuin Tampereen halpalentoterminaali.

Lentokoneen noustessa ilmaan aloin olla jo ajatella reissaamista vähän iloisemmalla mielellä. Eihän kaikilla ole tällaista mahdollisuutta, ja kuitenkin kaduttaisi, jos en olisikaan lähtenyt.

Wizzairin lento Turusta Puolaan oli oikein tavanomainen halpalento: ei mitään kummoista sanottavaa. Henkilökunta puhui puolaa todella nopeasti ja suomalaiset juoppoturistit jaksoivat möykätä myös koneessa, vaikkeivat kovin häiritsevästi. Kone laskeutui Gdanskiin oikein tasaisesti, mikä sai suomalaiset nostattamaan kunnon aplodeita. Gnaah.

Wizzair, Gdansk
Wizzairin Airbus Puolan Gdanskissa.

Lueskelin netistä ennen matkaa, että Gdanskin lentokentällä pitäisi toimia wlan-yhteys, mutta sen aanut sitä pelittämään. Vaihdoin kentällä valuuttaa, minkä taisin tehdä tarpeettoman kalliilla.

Kentällä päätin myös etsiä yöksi hotellihuoneen: väsytti eikä yhtään huvittanut odotella kentällä 22:30 asti, jolloin lähtisin viimeisellä bussilla keskustaan ja odottelisin rautatieasemalla yöjunaa noin tunnin, eikä nettiyhteys tietysti toimisi kunnolla kummassakaan.

Etsin Booking.comin kautta edullista hotellia, ja Villa Akme vaikutti sopivalta. Yhden hengen huoneelle se tarjosi 105 zlotyn hintaa, eli arviolta noin 25 euroa. Lähdin jo ennen kahdeksaa linjan 210 bussilla lentoasemalta Gdanskin keskustaan. Bussimatka kustansi huikeat 4 zlotya, eli noin euron.

Katsoin hotellin olevan aika helpon kävelymatkan päässä, pari risteystä ja isojen katujen vartta vain eteenpäin. Tämä sujuikin aluksi, mutta kun olin tovin kävellyt Aleja Armii Krajojewia, ei vieressä enää mennytkään jalkakäytävää vaan se poikkesi tien vierelle ja lopulta siirtyi kokonaan toiselle kadulle. Jatkoin sitkeästi tien seuraamista, minkä seurauksena päädyin valaiemattomalle sivukujalle ja edelleen pimeälle hiekkatielle, jonka varrella oli teollisuushökkeleitä.

Tässä vaiheessa kysyin taas itseltäni että minkä takia tännekin piti tunkea, ja ottaa vielä mukaansa tukku rahaa ja tavaraa parin tonnin edestä. Vaikka tosin tiedänkin, että on äärimmäisen epätodennäköistä että nytkään mitään ikävää tapahtuisi. Eikä tietysti tapahtunutkaan, pelkkiä koiranulkoiluttajia siellä liikkui.

Aloin kuitenkin tuskastua, koska tien varrelle ei ilmaantunut jalkakäytävää millään ja aloin epäillä käveleväni hotellista ohi, joten otin navigaattorin avuksi, maksoi mitä maksoi. Se ohjasikin sitten noin 800 metrin päähän oikeastaan aika idyllistä sivukujaa pitkin, maisemat kaupunkiin olivat hienot. En tosin jäänyt niitä paljoakaan ihmettelemään silti.

Hotellikin löytyi lopulta, ystävällinen nuori nainen osasi hyvin englantia ja kaikki oli kivasti ok. Huonekin oli uusittu, siisti ja mukava, ja CNN näkyi.

Pohdin vieä illalla, että voikohan Gdanskin vesijohtovettä juoda. Googletin, ja vastakset olivat aika ristiriitaisia: voi juoda, mutta ei kuitenkaan ole tapana ja kannattaa ostaa pullovettä. Vaikka turhaan sinänsä googletin, muutakaan juotavaa ei ollut eikä huvittanut lähteä mihinkään. Ainakaan Gdanskin vesijohtoveden juomisella ei mitään vaikutuksia tuntunut olevan.

Hotelli Villa Akme oli oikein mainio, mukavalla paikalla korkealla mäellä. Huone oli hiljainen, vaikka toiselta puolelta kulkee raitiolinja ja mainittu Alej Armii Krajojew. Tosin huoneesta ei ollut näköalaa, mutta se taisikin olla hotellin ainoa näköalaton huone. Tämä lienee ymmärrettävää kun varaa viimeisenä iltana. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja aamiainen kattava, voin suositella.

Ei kommentteja: