27.3.2011

Takana viikko Euroopassa

Matkapäiväkirjani elää edelleen omaa elämäänsä muistiotiedostona, joskin kattaa se aika hyvin kaikki päivät. Yritän perehtyä siihen huomenna, huomenna on muutenkin pidettävä täysipainoinen työpäivä ja yksinkertaisesti istuttava suurin osa päivästä jossakin internetillisessä paikassa. Sen olen joutunut edelleen huomaamaan, että lomamatka tästä on todellakin kaukana, varmasti rentoutuneempi olisin kotona arkisissa kuvioissa.

Tänään sunnuntaina täällä Euroopassa on tullut junailtua viikko, viime lauantainahan lensin Turusta Gdanskiin. Viikko on mennyt kivasti edelleen. Tosin samanlaistahan tämä on kuin elämä muutenkin: välillä väsyttää ja tympäisee, mutta toisinaan on oikein mukavaa.

Tähän mennessä mitään merkittäviä vastoinkäymisiä ei ole ollut muuten kuin nettiyhteyksien kanssa: Telekomin maksullinen lähiverkko on ratkaissut ongelman Saksassa, mutta kun kävisin mielelläni muissakin maissa. Eilen Prahassa ja tänään Amsterdamissa jouduin taas käyttämään Saunalahden kallista roaming-yhteyttä, kun mikään muu yhteys ei yksinkertaisesti toiminut.

Viikon aikana Saksa on alkanut tuntua todella kotoisalta ja mukavalta. Olen viikon aikana oppinut jo hieman saksaakin, aiemmin en ole osannut sitä lainkaan, paitsi sen mitä saksalaisista poliisisarjoista on jäänyt mieleen. Täällä pärjää kuitenkin englannillakin hyvin.

Deutsche Bahnilla on mainio palvelu ja nämä ICE-junansa ovat todella mukavia matkantekovälineitä. Nyt parhaillaan olen matkalla ICE:llä Duisburgista München Pasingiin, siellä vaihdan vastaantulevaan ICE-junaan jossa voi nukkua yön toivottavasti mukavasti. Tämä vaihtoyhteys on kevyesti uhkapeliä, koska vaihtoaikaa on vain 18 minuuttia ja tämä juna on kulkenut koko ajan hetken myöhässä.

Nyt Saksan kanssa vain on tullut se ongelma, että täältä poistuakseen on jo astuttava sille epämukavuusalueelle. Nämä kaksi astumista, Prahaan ja Amsterdamiin, ovat molemmat olleet paikoin siinä määrin epämukavia ja stressaavia, ettei nyt huvittaisi poistua täältä välttämättä ollenkaan.

Tämän junamatkan aikana olenkin yrittänyt keksiä, kuinka poistuisin Saksasta pehmeästi, ja tällä hetkellä aion kokeilla sitä siirtymällä huomenna Puolan Szczeciniin. Ensi yöksi on taas kuitenkin hankittava hotellihuone, ja sieltä näyttäisi saavan sellaisen mukavan halvalla.

Berliinissä en jaksaisi jatkuvasti yöpyä, ja huomenna ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä pitkiä junamatkoja etelään tai itään, koska molemmissa suunnissa on vaarana tippua taas yhteyksien ulkopuolelle.

Saksassa on muuten mukavaa turvallisuuden tunne, kävin aiemmin katsomassa ravintolavaunun tarjontaa (huono, lähinnä juotavaa kun olisin halunnut sämpylän), enkä epäröinyt jättää kannettavaani tähän istumapaikalleni siksi aikaa.

Tosin saa nähdä, joutuuko turvallisuudentunne kohta koetukselle, aion tuon Münchenin aseman sijaan vaihtaakin vastaantulevaan junaan Augsburgissa, jossa pitää pyöriä noin tunti, jonka aikana toivottavasti löytyy jotain syömistä. Olen tänään nimittäin melkein unohtanut syödä, alkaa vähän väsyttää jo.

Päivitys: menen sittenkin kääntymän sinne Müncheniin asti, nyt tämä juna tuntuisi kulkevan ajallaan. Jännitystä. Lisäksi interrail-lippuun pitää merkata matkojen lähtö- ja määräpaikat etukäteen, ja varsinkin määräpaikkoja olen saanut korjailla jo aika moneen otteeseen.

23.3.2011

Väliaikakatsaus: kivasti menee!

Matkailu on sujunut aika hyvin. Aika vain ei ole riittänyt matkapäiväkirjan päivittämiseen, eikä kunnolla muuhunkaan. Tämähän ei oikein lomamatka ole, koska kaikki normaalit työt ja asiat on hoidettava Suomeen päin vaikka olenkin itse täällä. Onneksi otin tietokoneen mukaan, muuten olisin saanut istua päivittäin monta tuntia jossakin nettikahvilassa. Tänään olen juossut melkein kaikkiin juniin etten ole myöhästynyt niistä.

Päivitin äsken kuulumiset lauantailta. Siihen oli vain muutama kännykkäkameran kuva, oikean kameran kuvien siirtämiseen ei välttämättä aika riitä, joten lisään ne ehkä joskus tulevaisuudessa. Eikä ole toistaiseksi mitään huippupäräyttäviä kuvia tullut otettuakaan.

Tähän mennessä reissailuni on keskittynyt tiiviisti Saksaan, mutta huomenna saatan pyrkiä täältä Itävaltaan tai Tsekin puolelle Prahaan. Saksan junatarjonta houkuttelee pysymään maassa: öisin on mahdollista matkustaa muutamalla lisämaksuttomalla IC-junalla, ja lähes kaikissa junissa voi matkustaa mukavasti ilman lisämaksua. Myös nopeissa ICE-junissa, vain ICE Sprinter -vuorot ovat lisämaksullisia, mutta niitä kulkee hyvin harvoin.

Sen olen saanut myös kantapään kautta huomata, ettei Saksa ole mikään ilmaisten lähiverkkojen luvattu maa, vaan nettiyhteyksien löytyminen on ollut paikoin hyvin tuskaista. Niinpä taivuin tänä aamuna ratkaisemaan ongelman rahalla, ja ostin kuukaudeksi oikeuden käyttää T-Mobilen Wlan-hotspotteja, joita on mm. rautatieasemilla ja McDonaldseissa. Kuukausi maksoi 34.95 euroa, ja yhteys maksoi jo tänään itsensä takaisin.

Lisäksi mikä parasta, T-Mobile tarjoaa myös muutamien ICE-reittien wlan-yhteydet. Nyt käytänkin nettiä täältä Frankfurt (Main) - Dortmund ICE912 -junasta. Dortmundista nousen takaisinpäin lähtevään IC-junaan, joka pettymykseksi ei ollutkaan ICE-juna, vaikka Interrail.netissä niin väitetään. Nämä kun ovat aika kivoja, mukavasti voisi nukkuakin tällaisessa.

22.3.2011

Tiistai, päivä Berliinissä

Edellinen päivä: Frankfurt - Berliini

Aldea Novum -hotellin aamiainen oli kiva ja runsas, tosin jouduin kantapään kautta toteamaan "soft boiled egg" tosiaan tarkoittaa sitä softia. Hotelli Booking.comissa.

Hotellilta osasin, taas ilman karttaa ja nyt ilman mutkiakin, suunnistaa Yorckstraben S-bahn-asemalle. Interrail-lippu kun kelpaa myös Saksan suurten kaupunkien S-bahn-junissa. Tämä olikin oikestaan kai sellainen päivä kuin tämmöisillä matkoilla kuuluisikin: reissailin ympäri kaupunkia ja katselin maisemia.

IMG54581.
Yorckstraben asemalla.

IMG54585
S-bahn-juna Brandenburger Torin asemalla.

Kauppoja en juurikaan jaksanut kierrellä, koska oikein mitään ylimääräistä kantamista ei kuitenkaan mahtuisi mukaan. Alexanderplatzin Alexa-kauppakeskuksessa on muuten muutama sellainen kauppa, joissa voisin kuluttaa todella paljon rahaa, jos moiseen olisi tilaisuus.

Suunnitelmien teko ei ihan parhaalla tavalla edennyt: en keksinyt minne menisin. Aikomuksena oli lähteä Berliinistä Barcelonaan, tein tuohon suuntaan jo matkasuunnitelmankin, mutta Barcelonassa hotellitaktiikkani ei kuitenkaan näytä toimivan koska halpoja huoneita ei ole tarjolla. Aivan kaikessa en jaksa rahan säästämisen takia joustaa: junassa nukuttujen öiden jälkeen en jaksa enää mihinkään yhteismakuusaleihin tutustua.

Suunnitelmassani oli lähteä Berliinistä illalla Hampuriin, josta pääsee yön yli kulkevaan, lisämaksuttomaan IC-junaan. Harmi vain että sekin menee sinne Frankfurtiin, mutta onpa katto pään päällä ilman kustannuksia.

Eväiden osteluni oli venähtänyt sen verran pitkälle, että huomasin pian jääväni Hampuriin menevästä ICE-junasta. Juosta sai sitten täälläkin. Menin yhden asemavälin S-bahnilla ja kiiruhdin Brandenburgin portilta rivakasti asemalle, ja olin sopivasti pari minuuttia ennen junan lähtöä kyydissä.

Tämä junamatka olikin kivempi kuin aiempi ICE-kyyti: nyt oli mukavasti tilaa istua. Ensin tuskastuin kun en löytänyt pistorasiaa ja totesin VR:n olevan sentään yhdessä asiassa edistyneempi, kunnes bongasin pistorasian istuinten välistä.

IMG54603
Hampurin asema. ICE-juna Berliinistä lähtee alla kohti Hamburg-Altonaa.

Hampurissa testasin Burger Kingin tarjontaa ottamalla pekonihampurilaisen. Se oli hieman pettymys, pekoni oli ihan hyvää mutta muuten maistui vähän palaneelle. Täytynee testata myöhemmin uudestaan. Kokeilin myös, löytyisikö Burger Kingistä ilmaista lähiverkkoa aikataulujen katsomiseen, mutta ei tietenkään löytynyt.

Seuraava päivä

21.3.2011

Maanantai: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

Lähdin Berliinistä puolenyön jälkeen tavallisella IC-junalla kohti Frankfurt am Mainia. Vain maanantaiöisin kulkevassa junassa oli pelkkiä päivävaunuja, ja mikä parasta, siitä ei siksi tarvinnut maksaa lisämaksua.

IC 1950 Berlin Hbf (tief) 00:30 -->> Frankfurt(Main)Hbf 06:42

IMG54563. Berlin
IC-juna Berliinistä Frankfurtiin Berliinin asemalla puoliltaöin. Isompi kuva.

Itse asiassa osa vaunuista oli hieman samantapaisia kuin Puolassa käytetyt vaunut, ilmeisesti vanhempaa kalustoa. Junassa oli ajankohdan vuoksi luonnollisesti varsin tyhjää, joten sain oman viiden paikan osaston ja yritin nukkua. Onnistui se vähän. Aluksi sangen tyhjä juna saapui perille varsin täytenä, koskas loppumatkasta kyytiin nousi koko joukko työmatkalaisia.

Frankfurt oli pikaisella katsomisella pettymys: aseman ympäristössä oli lähinnä isoja toimistoja, olisin halunnut johonkin mukavaan kauppakeskukseen istahtamaan. Pahempi pettymys oli, ettei kunnollista wlan-yhteyttä täältäkään löytynyt, mikä esti niin työt kuin matkasuunnittelutkin. Eikä ilmakaan ollut ihan lämpimimmästä päästä.

En Frankfurtissa huomannut vielä, että Interrail-lippu kelpaa Saksassa S-bahnilla suurimmissa kaupungeissa, eli sillä olisi päässyt liikkumaan täälläkin.

Lopulta muutaman tunnin haahuilun jälkeen totesin, ettei tämä paikka yhtään nappaa, ja nousin noin 10:15 lähteneeseen ICE 692 -junaan Münchenista Frankfurtin kautta Berliiniin.

Tosin matkakaan ei ihan parhaalla tavalla sujunut, juna kun oli niin täynnä että ihmisiä istui eteisissä. Tämä aiheutti hieman epämiellyttävää kutinaa loppumatkan sujumisesta ja budjetista. Luonnollisesti en ole mitään paikkalippuja hankkinut, joten istahdin sitten minäkin ICE:n eteiseen.

Lattialla istuttu matka meni silti aika mukavasti, pysähdyksiä oli harvakseltaan eikä paikkaa tarvinnut siksi vaihtaa. Oli tilaa oikaista jalkansa ja lattiassakin oli kokolattiamaton tapainen. Matka taittui parhaimmillaan 275 km/h, mutta enimmäkseen juna tyytyi ajamaan vain 160 km/h.

Berliinissä päätin taas hankkia edullisen hotellihuoneen jostakin ja tehdä jonkinlaisen suunnitelman parille seuraavalle päivälle. Tämä suunnitelmattomuus itsessään ei olisi ollut hankalaa, mutta tämä se vain tuntui aika epäkäytännölliseltä.

Maantaistakin kun kohtalainen osa meni vain tässä junassa istumisessa. Vaikka aika mukavaahan tämä se silti oli. Näytin reilikorttia konduktöörille, ja sillä oli tämäkin reissu kuitattu. Ihan hauskaa. Kameran piilotin yöllä reppuuni enkä jaksanut sitä sieltä päivän aikana kaivella.

Saksalaisen yhteiskunnan jämptiys ja toimivuus jaksavat aina ilahduttaa minua, kaikkialla on siistiä ja asiat ovat usein ihanan järjestelmällisiä ja täällä tuntuu turvalliselta. ICE-juna Frankfurtista Berliiniin kulki koko matkan ajallaan.

Aamun junavuoro oli kuitenkin hieman myöhässä perillä, ja jos nyt oikein osasin olemattomalla saksan taidollani tulkita, näytti Frankfurtiin saapuvista junista aika moni muukin olevan hieman myöhässä.

Perillä Berliinissä kiirehdin Potsdamer Platsin läheiseen kauppakeskukseen. Sieltä aikanaan lähtiessäni olin varannut hotellihuoneen, hintaa moiselle tuli 22 euroa, johon kuului myös aamiainen.

Tosin unohdin kirjoittaa hotellin tarkan osoitteen ylös, eikä mukana muutenkaan ollut karttaa, mutta ajattelin löytäväni paikalle ilmankin, sinne kun pääsi yhtä suurta katua, josta käännytään U-bahnin kohdalta toiselle kadulle ja muutaman korttelin päästä ollaan perillä. Suunnitelma toimi, ei nyt täydellisesti, mutta toimi kuitenkin. Loppumatkasta käännyin paria korttelia liian aikaisin jossakin päin Charlottenburgia.

Ajatukseni saksalaisen yhteiskunnan hienoudesta kokivat pienen kolauksen kun huomasin olevani huora & herska-alueella, joku setä piikitti itseään rappusella ja tiukkahameinen, jos sellaista minimaalisen kokoista kangaspalaa nyt tavataan hameeksi sanoa, kaupitteli itseään ohiajaville autoilijoille. Olisin pitänyt sitä vitsinä (osa ohiajajistakin nauroi, vaikka kauppaaja oli nuori ja nätti), mutta samaa tavaraa oli lähistöllä tyrkyllä muutoinkin varsin selkeästi.

Tätä ja ympäristöä tovin katseltuani päättelin olevani väärällä kadulla ja kävelin muutaman korttelin toiseen suuntaan. Siellä vaikutti olevan neljän U-metrolinjan asema kuten pitikin, mutta hotellia ei heti löytynyt. Metroaseman kierrettyäni kävelin hieman takasin päin, ja niinpä hotellikin osui kohdalle.

Hotel Aldea Novum Berlin Centrum Schönebergissä vaikutti aluksi fiiniltä, mutta huoneesta huomasi ettei sitä ihan äskettäin ole remontoitu. Käytävästä kuului myös jatkuvaa huoneesta toiseeseen ramppaamista ja kiljumista toisinaan. Vaikka ei toki kannata tuolla 22 euroa per yö-hinnalla paljoakaan valittaa.

IMG54564.
Aldeaa Novum -hotellin huone Berliinissä.

Aikomuksena oli illalla piipahtaa vielä kaupungille ja syömään, mutta lopulta priorisoin nukkumisen tärkeimmäksi. En ymmärrä miksi pitäisi tulla väsyneenä pyörimään Eurooppaan, väsyneenä ja tympääntyneenä kun usein mikään ei ole kovinkaan hauskaa.

20.3.2011

Sunnuntai: Gdansk - Szczecin - Berliini

Edellinen päivä

Sunnuntaina matkanteko näytti jo mukavammalta. Oli kaunis, aurinkoinen aamu, mukavan hotelliaamupalan jälkeen lähdin kävellen kohti Gdanskin keskustaa. Ja olisihan sieltä tännekin päin päässyt kävellen isoa, suoraa katuakin joka oli kulki muutaman korttelin illalla kulkemieni pusikkoreittien alapuolella.

IMG54496. Tram, Gdansk
En ole kylttihuumorin suurin ystävä, mutta tässä raitiovaunu on saapumassa pysäkille nimeltä Paska.

Kun matkan varrella katseli rapistuneita ja vähän nuhjaantuneita paikkoja alkoi hetkittäin tuntua, että kaipaa takaisin pitemmälle kehittyneempään länsimaahan. Gdanskin keskustassa menin käymään oikein länsimaisessa, uudessa kauppakeskuksessa, jossa taas aloin miettiä, että tällaisten massameininkien takiahan niissä länsi-länsimaissa alkaa helposti kyllästyttää. Hinnatkin olivat aika läntisellä tasolla, paitsi ruoka on edelleen halpaa.

Tällä kertaa Gdanskin rautatieasemalla ei tarvinnut palloilla tuntikaupalla, vaan kävelin miltei suoraan junaan. Paikkakin löytyi helpohkosti EU-rahalla uusitusta avo-osastollisesta vaunusta.

Puolalaisten konduktöörien oli tietysti pakko lätkäistä leima interrail-lippuun, samalla matkalla sen leimasi oikein kaksi konduktööriä. Molemmat olivat muuten naisia, olen olettanut että konduktöörit olisivat useammin miehiä.

Kun olin pari-kolme tuntia paikallani istunut, totesin että jos tästä reissusta ei mitään muuta iloa ole niin ainakin istumalihakset kehittyvät. Loppumatkasta ei ollut oikein tilaa kääntyillä, kun vieressäkin istuttiin. Maisemat olivat jatkuvasti aika rapistuneita, oli romahtaneita talonröttelöitä, rojua ja roskaa. Tosin tuulivoimaloitakin oli paikoin melkoisesti.

Juna saapui aikanaan Szczeciniin, jossa en ymmärtänyt, missä asemarakennus oikein on. Niinpä hyppäsin Szczecinistä suoraan DB:n paikallisjunaan (dieselillä kulkeva kaksivaunuinen, kumma ettei Suomessa ole tällaisia, näppärältä vaikutti). Huomasin muuten myöhemmin, että nämä DB:n Szczecinin paikallisjunatkin näkyvät Berliinin nopean joukkoliikenteen kartassa (tosin tämä ei, koska tämä ei mene suoraan Berliiniin, mutta hauskaa että naapurimaahan voi matkustaa lähijunalla).

IMG54534. Szczecin, station
Szczecinin asemalla, oikealla Gdanskista saapunut juna.

Muutoinkin huomasi rautatieyhtiön vaihtuneen: junan ystävällinen konduktööritäti ei osannut juurikaan englantia enkä itse puhu saksaa. Konduktööri kuitenkin ymmärsi, mihin olen menossa, ja palasi hetken päästä näyttämään kommunikaattoristaan Pasewalkista lähtevät junat ja toisti lähtöraidetta sen verran monta kertaa, että varmasti tajusin mitä kaksi on saksaksi.

Juna lähti köröttelemään Szczecinistä lähes tyhjillään, eikä ainakaan ennen Pasewalkia juuri matkustajia kyytiin noussut. Pasewakissa oli luonnollisesti jopa paremmat opasteet kuin suomalaisilla rautatieasemilla ja lähtöraiteen löytäminen aivan lasten leikkiä. Loppumatkan Regional Expressissä oli hieman täydempää.

Berliinin päärautatieasemalta ei paljoakaan ilmaisia wlan-yhteyksiä löytynyt, yksi sentään suostui yhteistyöhön. Aloin kylmällä asemalla yhteyksien kanssa tuskaillessa epäillä tämän koko reissun järkevyyttä. Onneksi en lähtenyt matkaan millään odotuksilla. Tai lähinnä odotuksenakin oli, ettei helppoa ole, ainakaan jos halvalla haluaa matkustaa.

IMG54562. Berlin
Berliinin päärautatieasema yöllä.

Päivän matkat:

13:40 Gdansk Glowny TLK 18105
18:42 Szczecin Glowny

18:51 Szczecin RE 5364
19:37 Pasewalk (heti Pasewalk Ostin jälkeen)

19:44 Paselwalk RE 18319 raiteelta 2
21.26 Berlin Hbf (tief)

Seuraava päivä: Frankfurt - Berliini, hotelli Berliinissä

Matkablogi kuukauden Interrail-matkasta

Tämän blogin luonne muuttuu nyt kuukaudeksi hieman erilaiseksi: lähdin nimittäin eilen lauantaina kuukauden Interrail-matkalle! Tarkoitus oli kirjoittaa tästäkin asiasta hieman aiemmin, mutta lähtö oli varsin kiireinen ja kaoottinen, kuten koko viime viikko. Tämä blogi muuttuu siis nyt kuukauden mittaiseksi matkapäiväkirjaksi.

Mietin aiemmin, olisiko reilimatkalle pitänyt avata kokonaan uusi blogi, mutta totesin että onhan näitä blogeja jo ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Kokoan kuukauden yhteen jollakin sisällysluettelotyyppisellä merkinnällä aikanaan.

Matkasuunnitelmaa en voi etukäteen esitellä, koska sellaista ei ole. Aioin reissata enemmän Itä-Euroopassa, mutta tätä ajatusta muutin kun otin kannettavan mukaan ja joudun etsiskelemään usein lähiverkkoyhteyksiä. Länsi tuntuu tässä mielessä toimivammalta ja vähän turvallisemmalta.

Mitään en ole varannut etukäteen, paitsi eilisen menolennon. Luulen että tämä varsin hiljaisen matkustusajankohdan ansiosta esimerkiksi hotellihuoneita saa helposti viime hetkelläkin. Lisäksi aion todennäköisesti käydä parin viikon päästä Suomessa, koska mukanani on hyvin vähän vaihtovaatteita. Matkatavaraa ylipäänsä on vain normaali repullinen, en omista rinkkaa, en (ainakaan vielä) ymmärrä, miksi haluaisin omistaa sellaisen ja olen aika varma, että se rikkoisi selkäni varsin nopeasti.

Ikkunapaikalla-blogia voi seurata nyt myös Facebook-sivun kautta. Sinne tulee pääasiassa vain ilmoituksia blogin merkinnöistä, ja ehkä myös samoja uutislinkkejä joita jaan blogin Twitter-tilillä.

Lauantai: Wizzairin lento Turku - Gdansk & Hotelli Gdanskissa

Tämä matkallelähtö on ollut melkoista ei näin -touhua. Perjantai-iltana viihdyin tupaantuliaisissa ja Klubilla, ja lauantaina aamulla olin aikalailla väsähtänyt. Pakkasin tunnissa tavarat toivoen parasta.

Tampere oli peittynyt uuteen lumeen ja kadut olivat liukkaita. Huomasin sen kun juoksin linja-autoaseman pihalla ja meinasin kahdesti lentää selälleni. Aloin vakaasti miettiä, pitäisikö lykätä lähtöä myöhemmäksi, tai lähteä ylipäänsä yhtään mihikään. Väsytti.

Tampere
Tampereen taaksejäävät maisemat

Bussimatka Tampereelta Turkuun oli uneliaan leppoisa, Satakunnan Liikenteen vuorossa oli vain vähän matkustajia. Turussa lentokentälle vievä bussikin löytyi ongelmitta.

Lentoasemalla aloin taas miettiä, miksi piti oikeasti lähteä minnekään. Mikään pakko ei olisi ollut, ja voisin onnellisesti nyt nukkua vaikka iltapäivätorkkuja kotona. Sen sijaan jonotin parakkimaisessa rakennuksessa enemmän tai vähemmän kovaäänisten suomalaisten juoppoturistien tai puolalaisten työmiesten keskellä pääsyä turvatarkastukseen. Lentoaseman kakkosterminaali oli vähintään yhtä ankea hökötys kuin Tampereen halpalentoterminaali.

Lentokoneen noustessa ilmaan aloin olla jo ajatella reissaamista vähän iloisemmalla mielellä. Eihän kaikilla ole tällaista mahdollisuutta, ja kuitenkin kaduttaisi, jos en olisikaan lähtenyt.

Wizzairin lento Turusta Puolaan oli oikein tavanomainen halpalento: ei mitään kummoista sanottavaa. Henkilökunta puhui puolaa todella nopeasti ja suomalaiset juoppoturistit jaksoivat möykätä myös koneessa, vaikkeivat kovin häiritsevästi. Kone laskeutui Gdanskiin oikein tasaisesti, mikä sai suomalaiset nostattamaan kunnon aplodeita. Gnaah.

Wizzair, Gdansk
Wizzairin Airbus Puolan Gdanskissa.

Lueskelin netistä ennen matkaa, että Gdanskin lentokentällä pitäisi toimia wlan-yhteys, mutta sen aanut sitä pelittämään. Vaihdoin kentällä valuuttaa, minkä taisin tehdä tarpeettoman kalliilla.

Kentällä päätin myös etsiä yöksi hotellihuoneen: väsytti eikä yhtään huvittanut odotella kentällä 22:30 asti, jolloin lähtisin viimeisellä bussilla keskustaan ja odottelisin rautatieasemalla yöjunaa noin tunnin, eikä nettiyhteys tietysti toimisi kunnolla kummassakaan.

Etsin Booking.comin kautta edullista hotellia, ja Villa Akme vaikutti sopivalta. Yhden hengen huoneelle se tarjosi 105 zlotyn hintaa, eli arviolta noin 25 euroa. Lähdin jo ennen kahdeksaa linjan 210 bussilla lentoasemalta Gdanskin keskustaan. Bussimatka kustansi huikeat 4 zlotya, eli noin euron.

Katsoin hotellin olevan aika helpon kävelymatkan päässä, pari risteystä ja isojen katujen vartta vain eteenpäin. Tämä sujuikin aluksi, mutta kun olin tovin kävellyt Aleja Armii Krajojewia, ei vieressä enää mennytkään jalkakäytävää vaan se poikkesi tien vierelle ja lopulta siirtyi kokonaan toiselle kadulle. Jatkoin sitkeästi tien seuraamista, minkä seurauksena päädyin valaiemattomalle sivukujalle ja edelleen pimeälle hiekkatielle, jonka varrella oli teollisuushökkeleitä.

Tässä vaiheessa kysyin taas itseltäni että minkä takia tännekin piti tunkea, ja ottaa vielä mukaansa tukku rahaa ja tavaraa parin tonnin edestä. Vaikka tosin tiedänkin, että on äärimmäisen epätodennäköistä että nytkään mitään ikävää tapahtuisi. Eikä tietysti tapahtunutkaan, pelkkiä koiranulkoiluttajia siellä liikkui.

Aloin kuitenkin tuskastua, koska tien varrelle ei ilmaantunut jalkakäytävää millään ja aloin epäillä käveleväni hotellista ohi, joten otin navigaattorin avuksi, maksoi mitä maksoi. Se ohjasikin sitten noin 800 metrin päähän oikeastaan aika idyllistä sivukujaa pitkin, maisemat kaupunkiin olivat hienot. En tosin jäänyt niitä paljoakaan ihmettelemään silti.

Hotellikin löytyi lopulta, ystävällinen nuori nainen osasi hyvin englantia ja kaikki oli kivasti ok. Huonekin oli uusittu, siisti ja mukava, ja CNN näkyi.

Pohdin vieä illalla, että voikohan Gdanskin vesijohtovettä juoda. Googletin, ja vastakset olivat aika ristiriitaisia: voi juoda, mutta ei kuitenkaan ole tapana ja kannattaa ostaa pullovettä. Vaikka turhaan sinänsä googletin, muutakaan juotavaa ei ollut eikä huvittanut lähteä mihinkään. Ainakaan Gdanskin vesijohtoveden juomisella ei mitään vaikutuksia tuntunut olevan.

Hotelli Villa Akme oli oikein mainio, mukavalla paikalla korkealla mäellä. Huone oli hiljainen, vaikka toiselta puolelta kulkee raitiolinja ja mainittu Alej Armii Krajojew. Tosin huoneesta ei ollut näköalaa, mutta se taisikin olla hotellin ainoa näköalaton huone. Tämä lienee ymmärrettävää kun varaa viimeisenä iltana. Henkilökunta oli oikein ystävällistä ja aamiainen kattava, voin suositella.

16.3.2011

Junien täsmällisyys ennätyshuonoa

IMG54089. Pendolino, Helsinki
VR:n uuden vihreän värityksen saanut Pendolino lähdössä Helsingistä helmikuun lopulla, ajallaan jopa.

Junat kulkivat helmikuussa jopa ennätysmäisesti myöhässä. Liikenneviraston tilastojen mukaan helmikuussa aikataulun mukaan pääteasemalle saapui vain 55,7 prosenttia kaukojunista.

Uutinen junien myöhästely ei ole, mutta noin suureen myöhästymisprosenttiin ei ole ainakaan kuluneen vuoden aikana päästy. Toisaalta nyt tänä vuonna hiihtolomalaisten yöjunat kulkivat ainakin kohtuullisesti ajallaan, kun viime vuonna ne lähtivät Helsingistä useita tunteja myöhässä, osa vasta aamuyöllä.

Omakohtaiset myöhästymiskokemukseni ovat olleet aika vähäisiä. Viime viikon maanantaina sain kuitenkin todistaa VR:n toimintaa, joka on saanut matkustajat luultavasti eniten suuttumaan. Tätä on lähtöaikojen muuttaminen, varsinkin sen jälkeen kun juna on jo kuulutettu lähtemään ja matkustajat kiirehtineet laiturille kylmään odottamaan.

Olin lähdössä Tampereelta Pieksämäen kautta Mikkeliin. Pendolinon piti lähteä Tampereelta kohti Jyväskylää, Pieksämäkeä ja Kuopiota kello 18.05. Kaikki muut kuuden aikaan lähtevät junat olivat hieman myöhässä, joten pidin hyvin epätodennäköisenä että tämäkään lähtisi ajallaan, varsinkin kun Helsingistä ensin saapuva IC55 oli myöhässä sekin.

Kuitenkin, kello 18:02 Pendolino Kuopioon kuulutettiin lähteväksi, joten kiirehdin laiturille. Siellä ei näkynyt junaa missään. Muutamaa minuuttia myöhemmin kuulutettiinkin junalle uusi lähtöaika vajaan kymmenen minuutin päähän. Lähtöaika lähestyi, ja juna kuulutettiin saapuvaksi ja lähteväksi. Junaa ei näkynyt missään. Hetken päästä tulikin taas kuulutus: lähtöaika on muuttunut, arvioitu lähtöaika on...

Tässä vaiheessa alkoi odottelijoista jo kuulua tuskastuneita huokauksia. Kolmannella kuulutuksella juna lopulta saapui. Tällaisesta vekslaamisesta olisi varsin toivottavaa päästä eroon. VR ei tosin suoranaisesti ole tästä vastuussakaan, vaan laitureiden ja asemien kuulutuksista vastaa liikennevirasto.

Sama lähtöaikavetkutus tehtiin myös IC55:n kanssa: lähtöaika oli kello 18:12. Sen jälkeen aika siirtyi 18:22 ja 18:32, ja ainakin pariin otteeseen juna ehdittiin kuuluttaa saapumaan ja lähtemään.

Itse junamatka Tampereelta Pieksämäelle sujuikin mukavasti. Minulle myöhästymisestä oli jopa se hyöty, ettei Pieksämäen asemalla tarvinnut odotella seuraavaa junaa kuin kymmenisen minuuttia.

Loppumatka Pieksämäeltä Mikkeliin oli omalla tavallaan mielenkiintoinen: iltayhdeksältä lähteneesee pikajunaan nousi Pieksämäeltä lisäkseni kolme matkustaja. Jokaiselle oli oma vaunu. Mikkelin jälkeen junaan jäi joko yksi matkustaja tai sitten ei ketään. Tosin kyseisen vuoron eräs tarkoitus onkin siirtää pikajunarunko Kouvolaan aamun junavuoroa varten.